Mullan möyhintää

Olen kolmatta kertaa palstalla. On tullut kevät.
Lumi on sulanut ja paljastanut pari vuotta kesannolla olleen palstamme kunnon. Siellä kasvaa paljon. Kaikkea. Luultavasti ei mitään kovin hyödyllistä. Ehkä nokkosta ja voikukkaa.

Mies on suunnitellut tällä välin jo paljon. Taimet on valittu, vai tilattu, no parikymmentä niitä tulee.
-Tähän tulee upea rivi! Mies sanoo ja levittää käsiään osoitellen vanhoja karviaispensaita.
-Voisiko noista karviaisista jättää pari, tai tuon mustaherukan?
-Tämä ei ole mikään marjatarha hei.
-Mutta hyvät taimet.
-Rouva saa mustaherukan.

Kaivelemme maata, mullasta tulee esiin vuoden takaisia perunoita.
-Jee! Hei perunoita! Poika on oppinut sanomaan ärrän.
-Äiti, keitettäisiinkö nämä perunat?

-Älä näytä noin huolestuneelta, mies sanoo.
-Joo en, mutta tässä on aika paljon työtä, tämä maa pitää kääntää ja varmaan lisätä multaa.
-Sun ei tarvitse tehdä tässä mitään. Ei edes tulla käymään jos et halua. Näytän vaan kuvia miten sato edistyy.

"Miten sato edistyy". Minua naurattaa, vähäsen.
-Älä nyt naura, mies sanoo ja nauraa itsekin.

Vettä tihuttaa, jostain kuuluu moottorisahan ääni. Poika tulee multaisena kohti.
-Äiti voinksmä kasvattaa tänne valtavan jättimäisen kesäisen kurpitsan?!