Saksalaisia ja ranskalaisia

Odotamme uusia ystäviämme:

Solaris (menestymisvyöhyke 1-?)
Saksalainen melko uusi lajike, kestää -18 asteeseen, jos taimet on hyvin peitelty talvea varten. kasvatetaan mm. Norjassa. Rypäleet keltaisia ja niiden mehu sopii hyvin valkoviinin valmistamiseen. Kypsyy syyskuussa. Suositellaan talvisuojausta.

Madeleinen Angevine (menestymisvyöhyke 1-?)
Ranskalainen vitis vinifera on lajike 1850-luvulta.Vaikeasti menestyvä, viileinä kesinä ei välttämättä ehdi kypsyä Suomessa. Saattaa tarvita käsin pölytystä, jos ei toista pölyttävää kasvia lähellä. Erittäin hyvän makuiset suuret marjat.

(tiedot: http://www.omenakumpu.com/)

Suotelias saksalainen ja hankala ranskatar. Je ne comprends pas!

Freudilaisia lipsautuksia

Työpaikalla:
- Nämä internetmainonnan pioneerit..
- Ai mitkä Pinot Noirit?

Teknisiä tutkimuksia

Mullan ph-arvo on 7.0-6.0 välillä, eli neutraalia tai hieman hapanta.
Ja näin se kävi: multaa mukaan palstalta ja lelukokoisella tutkimussetillä kuivan mullan kimppuun. Lopputulosta arvioitiin värikarttaa vasten - kuin yläasteen kemiantunnilla konsanaan!

Mies arvioi multaa agronomin elkein: "Kenties hieman savista".
Kenties.

Mullan möyhintää

Olen kolmatta kertaa palstalla. On tullut kevät.
Lumi on sulanut ja paljastanut pari vuotta kesannolla olleen palstamme kunnon. Siellä kasvaa paljon. Kaikkea. Luultavasti ei mitään kovin hyödyllistä. Ehkä nokkosta ja voikukkaa.

Mies on suunnitellut tällä välin jo paljon. Taimet on valittu, vai tilattu, no parikymmentä niitä tulee.
-Tähän tulee upea rivi! Mies sanoo ja levittää käsiään osoitellen vanhoja karviaispensaita.
-Voisiko noista karviaisista jättää pari, tai tuon mustaherukan?
-Tämä ei ole mikään marjatarha hei.
-Mutta hyvät taimet.
-Rouva saa mustaherukan.

Kaivelemme maata, mullasta tulee esiin vuoden takaisia perunoita.
-Jee! Hei perunoita! Poika on oppinut sanomaan ärrän.
-Äiti, keitettäisiinkö nämä perunat?

-Älä näytä noin huolestuneelta, mies sanoo.
-Joo en, mutta tässä on aika paljon työtä, tämä maa pitää kääntää ja varmaan lisätä multaa.
-Sun ei tarvitse tehdä tässä mitään. Ei edes tulla käymään jos et halua. Näytän vaan kuvia miten sato edistyy.

"Miten sato edistyy". Minua naurattaa, vähäsen.
-Älä nyt naura, mies sanoo ja nauraa itsekin.

Vettä tihuttaa, jostain kuuluu moottorisahan ääni. Poika tulee multaisena kohti.
-Äiti voinksmä kasvattaa tänne valtavan jättimäisen kesäisen kurpitsan?!

Pakilan Piemonte

Ensimmäisellä kerralla palstalla käydessämme on pakkasta ja lunta. On maaliskuu. Mies ihmettelee. Kahtena keväänä on jo tähän aikaan puskenut maasta leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Nyt on pakkasta, lunta ja aurinkoa.
-Ihanaa, mikä ilma, huokaan.
-Niin, mutta entä ilmastonmuutos, mies kysyy avuttomana.

Palstalla on syvässä lumessa ristiin ja rastiin kulkevia kävelyjälkiä. Mies on ollut edellisenä päivänä Pojan kanssa tekemässä palstasta vuokraussopimusta. Tähän tulee ne nöynnökset, Poika selittää innoissaan ja näyttää muhkeaa lumipenkkaa palstan sivulla. Köynnökset, kysyn. Joo, aulinko paistaa siihen suolaan, niihin nöynnöksiin.

Ja siinä ne kuopivat sitten lunta lapioillaan.

Palstan vuokra on kolmekymppiä. Mies on ollut yhteydessä suomalaisiin viininviljelijöihin eri puolilla maata. Postissa on tullut muutaman hepun ohkaisia omakustanteita ja mies on lukenut niitä iltaisin sohvalla aprikoiden sopivia lajikkeita.


Olen pyytänyt, että mies ei puhuisi viljelyksestään niin rehvakkaasti tutuille. Miksi, mies kysyy. No kun. No. Se. Kuulostaa. Niin. Ällöttävän. Snobbailunhaluiselta. Juipistelulta.
-Kerro niinkuin vähän vitsikkäästi mieluummin.
-Mutta eihän tämä ole sen enempää vitsi kuin mikään muukaan harrastus.
-Joo mutta että siitä ei tule mieleen että sä pitäisit itseäsi niinkuin jotenkin tiedätkö sellaisena itseään korostavana juppina tai leveilynhaluisena. Kun ethän sä oikeasti tiedä tästä edes mitään siis.
-Emmä mitään snobbaile. Ja jostainhan pitää aina aloittaa.
-Niin mutkun viininharrastus on niin muotia..
-Harrastathan säkin pilatesta vaikka se on muotia.
-..mä en haluaisi että ihmiset pitää sua niin kuin itseriittoisena tai että ne tajuais että sä tajuat..
-Ei sun tarvii miettiä mitä ihmiset minusta miettii.
-Joo.

Seison hangessa Suomen Pakilassa, katson tuulessa heiluvaa muovista auringonkukkahyrrää. Mies mittailee tiluksiaan, poika tekee kuoppia hankeen. Pellon vieruksella on latu, mummoja hiihtää ohi.

Tähän se sitten tulee.

Viiniharha numero 1

Lentokoneessa Pariisista Helsinkiin mieheni kertoo aikovansa aloittaa viininviljelyn. Yritän olla sanomatta oitis sitä mitä ajattelen, mutta sanon sitten kuitenkin. Idea on t-y-h-m-ä.

Miksei voitaisi aloittaa, mies kysyy vilpittömästi. Mietin mistä aloittaisin. Viininviljely vie rahaa ja aikaa, meillä ei ole kumpaakaan. Meillä on lapsia ja korjauksia vaativa talo eli ei aikaa eikä varsinkaan rahaa. Ja jos meillä olisi aikaa tai eritoten sitä rahaa, laittaisimme sen totta vieköön johonkin muualle kuin varhaiskeski-ikää potevan miespuolen naiiveihin harhoihin. Ja: mies ei tiedä mitään viljelystä, saati sitten viininviljelystä. Se, että kaksi vuotta hektistä Viini-lehden lukua ja osallistuminen työpaikan järjestämään tastingiin tekee ihmisestä tavallista snobbailunhaluisemman jurpon, ei tule yllätyksenä, mutta tämä on nyt jo liian paksua. Vai vielä viinitarhuri!

- Se olisi vaan harrastus. Aion vuokrata palstan Elontieltä.
- Mi-täh?